Kemijärven vedenjakajalta katsottuna Juhani Palmun elämänpalikoista oli rakennettavissa uudet kuviot. Elämän kaleidoskooppi oli käännettävissä uuteen asentoon, jolloin osatekijöiden merkitys saattoi täysin muuttua. Mikään sinänsä ei ole vain myönteistä tai kielteistä, vaan kytkennät ja yhteydet määräävät. Henkiset häkit myös kannustivat keräämään voimia ja kasvattamaan itsetuntoa. Aseistakieltäytymisen aikaan liittyi syvällistä itsetutkiskelua ja opiskelua.

Uskontojen ytimissä on paljon eettistä ja moraalista voimaa – riippumatta siitä, mitä ihmiset aatteellisista liikkeistään tekevät, kuinka rajusti toisiaan yrittävätkään hallita. Henkisyyden ensisijaisuuden ja ihmisen arvon ehdottomuuden kokemus johtivat Juhani Palmua idealismiin, joka ei jättänyt materialismille sijaa. Tämä näkyi ehdottomana aseistakieltäytymisenä. Siihen ei tarvittu edes uskonnollisia verukkeita.

Nuoren miehen aineellinenkin riippumattomuus oli Kemijärvellä saavutettavissa. Työtä, yhteiskunnallista asemaa ja menestystä oli uuden elämän perustaksi. Vähitellen Juhani Palmun maalauksia alkoi päästä esille Etelä-Suomen näyttelyihinkin, ja ne herättivät huomiota. Paineita etelään paluuseen alkoi ilmetä. Kemijärvi oli vedenjakaja, välivaihe.

Muutto Alahärmään Pohjanmaalle tapahtui huhtikuun 20. päivänä 1974. Houkuttimena olivat keskenään yhdistyneiden pohjanmaalaisten osuuskauppojen mainostyöt - niihin töihin Palmu ei kuitenkaan koskaan enää ehtinyt. Sen sijaan Härmän Häjyylyt -kesäjuhlan sihteerin toimi haastoi miehen.

Juhani Palmu hämmästytti paikallishistorian tuntemuksellaan alahärmäläisiä. Tämäkään asia ei ollut pelkästään pikaopintojen varassa - jo nuorena hän oli perehtynyt Suomen historiaan ja kansanperinteeseen ja liikkunut Satakunnassa mm. harrastaja-arkeologi Lauri Nautelan kanssa. Hän oli seurannut myös professori Ville Luhon johdolla suoritettuja kaivauksia Liedon Vanhalinnan alueella Aurajoen rannalla.

Hänen maalaamisessaan alkoi uusi vaihe. Pohjanmaan ja Satakunnan maisemat vaikuttivat: ihmisen jälki luonnossa kohosi keskeiseen merkitykseen. Talonpojan elämänpiiri näyttäytyi uudessa valossa. Syyskynnetyn pellon vaikuttavuus: tummat värit ja okra. Maiseman graafisuus. Mustat kuuset, lumet pellonojissa.

Pelkistetystä sommittelusta tuli keskeinen elementti: miten rajataan, leikataan. Kuinka vähän uskaltaa ottaa, jotta komposition tasapaino yhä säilyy. Palmu teki tarkkoja värimuistiinpanoja ja kulki paljon maastossa.

Latomaisemien "viileys" ja rannattoman horisontin rauhoittavuus olivat peruselementtejä täällä. Vastakohtina umpipihat "kuumine" pystylinjoineen, Raskaan talonpoikaisen kaavamaisuuden ohella korostui myös ylväs yksilöllisyys: jokaisella isännällä oli esim. oma käsityksensä oikeasta ladon katon kaltevuudesta.

Alahärmässä Palmulla oli käytössään kunnalta vuokrattu ateljee. Täällä hän kertasi vielä uudelleen myös kaiken saamansa teknisen opin. Maalauspohjat olivat nyt kookkaita kovainsuliitteja tai pellavakankaita, hyvin pohjustettuja - näissä perusasioissa ei Palmun perhepiirissä ollut sallittu lepsuutta koskaan.

Maalaaminen täytti nyt Juhani Palmun elämän kokonaan. Valmius tehdä taiteellista työtä oli hankittu, ja hän työskenteli lujasti, ahkerasti, kiinnostuneesti. Hän tunsi olevansa viestittäjä, viestin antaja, joka tutkii omaa olemustaan. Realismi edellytti rehellisyyttä ja nöyryyttä, tosiasioiden tunnustamista sekä avointa mieltä ja oppimiskykyä.

Ihmiset eivät olleet tuon ajan teoksissa keskeisessä roolissa. Henkilöhahmot saattoivat olla maalauksissa mukana seiniin ja oviin fiksattuina ja melko epätodellisina - ei niistä ollut tarkoituskaan tehdä "oikeita".

Pohjalaisuus sen sijaan oli kuin ruutia - yhteinen voimavara - jota jokaisen on keksittävä lisää! Puheet plagioinnista – tai siitä, että Palmun työt muistuttavat Vionojaa tai Nelimarkkaa - Palmu itse kuittaa todeten, että maisema ja sen henki ovat kaikille yhteisiä, ja jokainen esittää siitä oman tulkintansa, samoin kuin jokainen kirjoittaa esimerkiksi sanan "kukka" juuri omalla käsialallaan. Ei tämä sen kummempi asia ole.

Etelä-Pohjanmaan muuttuminen Pohjois-Satakunnaksi maisemallisesti ja mentaalisesti kiinnosti silloin ja kiinnostaa yhä Juhani Palmua laajemminkin. Arkkitehtuurin ja maiseman suhde on tällä alueella aina jännittävä.Ikaalinen - Hämeenkyrö - Sastamala - Tyrvää esimerkiksi on aivan omaa aluettaan. "Kuusetkin ovat siellä tummempia kuin muualla." Palmu teki usein luonnostelumatkoja näille alueille, jotka olivat tulleet osin tutuiksi jo ennen Kemijärvelle muuttoa.