MAALARISTA VEISTÄJÄKSI
Sauna esiintyi Palmulla Haus an der Redouten -näyttelyssä Bonnissa vuonna 1992 jo kolmiulotteisena - tosin lattiattomana ja katottomana - installaationakin.
Kolmiulotteisia töitä Palmu ryhtyi tekemään lähes heti Saksaan tultuaan. Puiset reliefit ja veistokset ovat nykyisin myös entistä mittavampia, ulkoveistokset jopa 3-5 metrin korkuisiakin. Eräs reliefien keskeinen aihe on "luokintaivutuspuu", puoliympyrän tai pyörän muotoinen kappale, jota vasten suora puu vaihe vaiheelta taivutetaan kaarelle ulkopuolelle tulevien tukien avulla luokiksi, vanteeksi, tms.
Tässä teemassa kohtaavat suora viiva ja ympyrä rajusti. Samalla siihen assosioituu mahtava määrä kansanperinnettä, käsityöläistä taitoa ja osaamista sekä historiaa. Näihin töihin voidaan liittää myös ihmisen nöyrtymisen teema, alistuminen suurempien voimien ja luonnon edessä, resignaatio ja rauha yli ymmärryksen: Paavo Ruotsalainen viimeisellä puomilla.
Aineellisuuden ja henkisyyden vastakkaisuus – ja yhtyminen - tuntuvat Juhani Palmun viime vuosien eräältä temaattiselta solmukohdalta. "Aineettomat" teemat kuten luokintaivutuspuu, ovi, ikkuna ja portti, toteutuvat toisaalta massiivisina reliefeinä ja veistoksina - toisaalta ne ovat ääritapauksissa saaneet lähes eteerisen maalauksellisen muodon.
Fuldan kaupunginmuseon järjestämässä Palmun näyttelyssä Kleinsassenin taidekeskuksessa oli mm. sinisten maalausten ja tekstiiliveistosten sarja, joissa nämä teemat häämöttivät vain pitkälle abstrahoituina muotoina ja figuureina - kolorismi koostui sinisten sävyjen syvistä soinnuista - taittuen korkeintaan hiukan violettiin.
Syvimmältään Palmun pääteemat yltävät jopa taiteidenvälisyyteen. Juha Mannerkorven runot Ovet ja Kylväjä ovat olleet Palmulle tärkeitä aivan henkilökohtaisesti ja konkreettisesti. Sellainenkin tausta näihin liittyy, että lausuja Yrjö Jyrinkosken vieraillessa aikoinaan Visavuoressa seurassa olivat toisinaan myös Lippe Suomalaisen tuttavat Meri Louhos ja Juhani Palmu. Tällöin Palmu muistaa useammankin kerran pyytäneensä Yrjöa lausumaan Mannerkorven Ovet. Aseistakieltäytymistuomion istuneelle miehelle siinä tekstissä oli jyrisevää sanomaa.
Ovet ja ikkunat olivat tulleet Palmun töihin jo 1970-luvulla. Hän kuvasi tuolloin maalauksissaan kaikenlaisia ovia ja ikkunoita, ja niiden symbolinen merkitys kiinnosti häntä alinomaa. Esim. harmaakivikirkkojen ovet ja portit tai Kallialan kylän kulkuportit ja vaikkapa pönkätyt ovet tulivat suomalaiselle yleisölle hyvin tutuiksi Palmun teoksista jo ennen 80-luvun alkua. Viime vuosien töissä ovat portit ja ovet irronneet itsenäisiksi, ja niihin on liittynyt agraarikulttuurin traditiosta nousevia tuttuja muotoelementtejä. Tämä symbolikieli toistuu Palmun abstrakteissa maalauksissa yhtä hyvin kuin kookkaissa puuveistoksissakin.
"Minä olen oppinut oman elämäni kautta oven symbolisen merkityksen. Sen arvo on lisääntynyt koko ajan. Aseistakieltäytymistuomioni päätyttyä 1967 olin elämän edessä. Ymmärsin, että ovi kuvasi mahdollisuutta. Jos sitä ei avannut, ei tiennyt mitä on sen takana. Tämä oli hyvin tärkeää. Jos minä jäisin oven taakse siihen, missä jo olin, en tietäisi koskaan, mihin uuteen voisin astua."
"Kun olin mainosmies, niin minulla oli kohtalaisia mahdollisuuksia. Mutta taide avasi aivan toisenlaiset näkymät. Koko maailma avautui, ja oman kehitystarinani voi peilata symbolisiin oviin" puhelee Palmu hiljakseen.
Hänen veistostuotannossaan tämä oviteema on keskeisenä motiivina. Veistosten syntyidea tuli itsestään, sisältä käsin. Palmu tapailee sanoja kuvatessaan prosessia: "Oivallukset tulivat... ne niinkuin nousivat alitajunnasta aavistamattomalla hetkellä ja olivat tosia. Ja kun ne saman tien pystyi kirjoittamaan muistiinpanoihin, että tietää mitä ne on, ja kun ne ... sitten ihan sekunnissa muuttuivat mielessäni veistoksiksi."
"Hyvin nopeasti tein niistä isoja luonnoksia, että tietäisin miten ne muuttuvat käsinkosketeltaviksi. Ja yhtäkkiä: miten ne ovat reliefeinä, miltä ne näyttäisivät puisina tai metallisina? Kaikki tuli yhtäaikaa. Halusin sisällyttää uusiin töihin myös omaa symbolikieltäni."
"Viime aikoina olen silponut puupalkkeja halkinaisemmiksi ja sitonut niiden ympärille köysiä. Köysistä saa seittimäisiä rakennelmia ja tiukkoja siteitä epävarmuuden ja normisidonnaisuuden tuntemuksiin. Poikkipalkit ovissa ilmentävät esim. pelkoja ja pakotteita ja puuhun työstämäni halkeamat ja säröt ikää, aikaa ja kokemusta. Muotokieli tuli kansallisista agraarijuuristamme, minulle hyvin tutusta elämysmaailmasta."
Bonnilaiselta taiteilijakollegalta Juhani Palmu kuuli itävaltalaisesta puuseppämestari Richard Kepplingeristä, jolla on hyvä puusepänverstas Kölnin laitamilla. Hänelle mentiin näyttämään ensimmäisten veistosten piirrosluonnokset ja kertomaan, mitä oli tavoitteena.
Kepplinger otti tehtävän hoitaakseen ja on ollut siitä alkaen Palmun apuna kaikkia reliefejä tai veistoksia työstettäessä. Palmun piirustusten perusteella Kepplinger on suunnitellut suurten töiden rakenneratkaisut, tehnyt rakenteiden lujuuslaskelmat ja sahannut puut pyydettyihin mittoihin. Palmu on sen jälkeen työstänyt monimutkaisella käsittelyllä veistosten puupinnat mieleisikseen Kepplingerin asentaessa teoskappaleisiin niiden kiinnitystapit. Yhteistyö on toiminut saumattomasti, ja sen yhtenä tuloksena syntyi esimerkiksi talvella 1991–92 näyttävät lavasteet Seinäjoen kaupunginteatterille näytelmään Viimeiset kiusaukset.
