Keski-Eurooppa on Juhani Palmun maailmankartalla jatkuvasti erityisen tärkeässä asemassa. Tarve muuttaa sinne asumaan syntyi monista syistä viime vuosikymmenen lopulla. Asuinpaikkaa valittaessa oli aluksi esillä Sveitsikin, jonne Palmu sai jo asumisoikeuden ja jossa on yksi hänen yhteistyögallerioistaan Galerie 3 Neuchâtelissa, mutta Saksa tuntui sittenkin parhaalta ja luontevimmalta ratkaisulta. Palmu muutti perheensä kanssa Bonniin 1989.

Bonn oli Palmulle tuttu kaupunki ennestään - kaunista ja rauhallista seutua ja Saksan valtiollinen hallintokeskus, jossa hänellä oli ollut näyttely kymmenen vuotta aiemmin. Diplomaattikaupunginosasta Bad Godesbergista löytyi sopiva asunto, jonka yläkerrassa oli reilun 50 neliön ateljeeksi sopiva tila. Oleskelu- ja työlupien suhteenkaan ei ollut ongelmia, ja kun varsinainen 200 neliön ateljeekin löytyi pian, alkoi tehokas työskentely heti.

Saksaan lähdössä oli siinäkin jotakin alitajuisen tai vaistomaisen ratkaisun makua. Jälkeenpäin muutto osoittautui ehdottomasti onnistuneeksi. Omalle ilmaisulle ympäristön ja kulttuuri-ilmapiirin vaihdos oli ehdottoman tärkeää. Saksa on taidekaupan suuria keskuksia, mutta oleellista oli kuitenkin päästä peilaamaan itseään ja tuotantoaan sikäläisiä aikalaistaiteilijoita ja heidän tuotantoaan vasten. Luontevasti ovat tulleet tutuiksi niin Georg Baselitz, A. R. Penck kuin Markus Lüpertzkin. Kölnin koulukuntaan sisällemeno on sujunut hyvin ja sen vaikutus Palmun taiteeseen on ollut mullistava.

Yhteydet "oikeisiin" ihmisiin ja alan vaikuttajiin syntyivät kuin luonnostaan. Hyvin energinen galleristi, professori Brigitte Wagner Bonnissa, Kölnin taidekorkeakoulun dekaani Renate Lewandowski ja tämän poika, mm. näyttelykatalogeja tekevä Markus Hofmann, niinikään Kölnin taidekorkeakoulun professori ja kansainvälisesti erittäin tunnettu taiteilija Karl Marx sekä valokuvauksen professorina työskentelevä Josef Decker kuuluvat Palmun lähipiirin ammattitovereihin.

Läheiseksi yhteistyökumppaniksi näyttelyjärjestäjänä on viime vuosina tullut myös Galerie Leu Münchenissä.

Suhteiden solmiminen ja kommunikointi Saksassa on edellyttänyt taiteilijalta intensiivistä saksankielen opiskelua. Hänen oli kiivettävä kielimuurin yli samaan aikaan kun oli saavutettava jalansija myös kuvataiteilijana. Täällä Euroopan ytimessä oli uusi mahdollisuus - uusi ovi- ja Palmu onnistui avauksessaan.

Mestariluokkalaiset kokoontuivat kerran viikossa. Kukin vuorollaan toi koululle teoksiaan, joista sitten keskusteltiin. Kaikessa korostui, että kölniläisen koulun jälki haluttiin jotenkin esiin taiteilijoiden tuotannossa – täysin omapäistä ja mistään piittaamatonta työskentelyä ei kannustettu.

Mercedes-lehdelle 2/91 Juhani Palmu totesi Saksaan muutostaan ja Kölnin Düsseldorfin alueen innoittavasta kulttuuriympäristöstä: "Saksassa kaikki toimii. Ei riitä, että Espanja on halpa, Monaco veroton tai Sveitsi vain muuten tavoiteltu. Bonnissa minulla on ollut tilaisuus tehdä työtäni, uudistaa itseäni ja oppia lisää.”

Painetta ulkomaille muuttoon oli osaltaan väkisinkin lisäämässä Suomen pysähtynyt ja kielteinen henkinen ilmapiiri. Palmu luonnehti lehtihaastattelussa asiaa näin: "Suomen taiteen ilmapiiriä leimaa kuoliaaksivaikeneminen. Siksi minusta tuntui sopivalta ottaa etäisyyttä." Juhani Palmusta tuli Saksan taiteilijaliiton BBK:n jäsen jo pian Bonniin saapumisensa jälkeen vuonna 1989. Suomessa hän ei ole koskaan hakenut Taidemaalariliiton jäsenyyttä.

Tärkeät aiheet, yksilön, ihmisen pääteemat sukeltavat usein arvaamatta esiin jostain alitajunnasta. Ne paisuvat - pyrkivät täyteen voimaansa - vaimenevat - ja katoavat välillä näkyvistä. Myöhemmin ne saattavat palata - kenties muuntuneina ja muunnellen - uusissa aatteissa ja uusin voimin.

Näin esiintyvät tärkeät teemat myös Juhani Palmun tuotannossa. Monet pääteemat olivat esillä jo 1970-luvulla palatakseen myöhemmin uusissa yllättävissä muodoissa.