Venepakolaisena ruotsiin

Juhani Palmun maallinen vaellus oli alkanut dramaattisten vaiheiden kautta. Heti synnyttyään heinäkuussa 1944 hän joutui sotaa käyvästä Suomesta venepakolaiseksi. Viisi vuotta sodassa ollut isä oli mukana ns, Stella Polaris -hankkeessa. Hankkeen paljastumisen jälkeen hän johti pientä ryhmää, joka pakeni Ruotsiin Uudenkaupungin saariston kautta. Miehet olivat vakuuttuneita siitä, että neuvostoliittolaiset sotajoukot miehittäisivät Suomen ja että vastarintaa saattoi jatkossa tehdä enää vain Ruotsin puolelta. 

Rauni-äiti synnytti esikoisensa Turussa 8. heinäkuuta hieman yliajalla, mutta heti synnytyslaitoksella tapahtuneen nimenannon ja kasteen jälkeen saatiin äitikin pienokaisensa kanssa onnellisesti Uudenkaupungin saaristoon piiloutuneiden miesten luo. Pojan kehtona meren saaressa oli pahvinen kapsäkki.  

Karkurit lymysivät taivasalla yli kaksi viikkoa, kunnes saatiin vene, jolla saattoi lähteä meren ylitykseen Ruotsia kohti. Vasta ulapalla sydänyön tunteina uskallettiin käynnistää veneen moottori. Veneessä oli neljä miestä, joista kaksi oli virolaisia. Heidän mukanaan olivat äitinsä sylissä nukkuva Juhani sekä viimeisillään raskaana oleva toinen nainen. Koko joukko saapui Ruotsin Hudiksvallin edustalle 6. elokuuta 1944. Pienen vauvan ja naisten mukanaolo pakolaisveneessä huomioitiin uutisena paikallisessa sanomalehdessä.  

Pakolaiset joutuivat aluksi työleirille, josta Juhanin isä meni huonekalukiillottajaksi Uumajaan. Granössä asuttiin yli kaksi vuotta. Sitten muutettiin Tukholman eteläpuolelle Nyköpingiin, jossa isä pääsi kiillottajaksi suuryhtiö NK:lle. Isä maalasi Ruotsissa myös tauluja ja teki maalaus- ja myyntimatkoja, jotka saattoivat kestää useita päiviä. Hänen uskoontulonsa tapahtui myös noihin aikoihin. Rauni-äiti puolestaan toimi usein viranomaisten tulkkina Ruotsiin saapuville pakolaisille, joita tuli Baltian maista ja Suomesta. 

Palmujen perhe asui Ruotsissa yli kuusi vuotta. Yhteyttä suomalaisiin sukulaisiin pidettiin jonkin verran. Lähinnä isän äidin toivomuksesta palattiin olosuhteiden normalisoiduttua Suomeen jouluksi 1950. Isä sai kiillottajan töitä Turun telakalta. Hän kävi työssä myös Helsingissä Musiikki-Fazerilla soittimien konekiillottajana. Rauni-äiti jäi kotiin hoitamaan lapsia. Perheessä oli nyt neljä poikaa ja Liedossa syntyi vielä kaksi tyttöä.

Ruotsissa vietetyn varhaislapsuuden merkitys oli Juhani Palmulle syvällinen. Ruotsinkielestä tuli hänen lapsuuskielensä, Nyköpingin kaupunkimiljööstä lapsuusmaisemansa ja -maailmansa. Siirtolaisuus ja kahden maan kansalaisuus imeytyivät lapsen identiteettiin. Ehkäpä tässä lähtökohdassa on avaimia myös Juhani Palmun maailmankansalaisuuteen. 

Perheen asettumisesta Lietoon Ruotsista paluun jälkeen on aavisteltavissa Juhanin vanhempien juurille palaamisen tarvetta. Olivathan näiden sukujuuret syvällä Suomen rannikkoalueen sisällä -kalastuksen ja maanviljelyn keskellä. Isän isä oli Nautelan kartanon myllyn- ja sahanhoitaja Paattisilta, äidin suku ulkosaaristosta ja isä itse asunut pitkään Liedossa. 

Juhanin äidin äiti, sukunimeltään Hultin-Valve, oli kotoisin Korppoosta. Äidin isällä oli aikanaan Arabian tehtaille töitä tekevä yksityinen kuljetusyritys Helsingissä, äidin syntymäkaupungissa.  

Talvisodan kuukaudet 1939-40 olivat olleet julmaa aikaa Rauni-äidille. Hänen ainoa veljensä ja ensimmäinen aviomiehensä olivat kuolleet yhtäaikaa räjähdysonnettomuudessa pian sodan syttymisen ja avioliiton solmimisen jälkeen. Juhanin isä oli ollut koko ajan sodassa, jonka loppupuolella 1943 sitten seurasi Juhanin vanhempien avioliitto. He tapasivat Turun junassa isän ollessa lomalla rintamalta. 

Taiteellisia taipumuksia tuli perheelle myös äidin suvulta, jossa ilmeni etenkin musikaalisuutta. Äidin täti Wirginia Sarin oli tunnettu sitran soittaja ja viheltäjä: hän oli aikansa diiva, jonka sitra kuuluu nykyään Turun Sibelius-museon kokoelmiin. Äidillä oli kauan tapana jopa pakottaa poikansa kuuntelemaan radiosta klassista musiikkia. Pojat makasivat mahallaan lattialla, hiljaisuuteen nöyrtyen ja kuunnellen. Konstailuihin ei ollut varaa musiikkihetkinä. 

Juhanin jälkeen Jan-veli syntyi lokakuussa 1945 Ruotsissa. Hänen kanssaan Juhanilla on ollut aina läheinen suhde, yhteinen kieli. Yhteneväiset elämänvaiheet ja perintötekijät lienevät vaikuttaneen siihen, että Jan Palmustakin tuli taidemaalari. Hän asuu ja työskentelee kotonaan Liedossa. Nuoremmista veljeksistä Jarmo on taidekauppiaana Naantalissa, Jouni taas asuu Hämeenlinnassa ja maalaa työnsä ohella hänkin. Sisar Nina asuu Nokialla. Toinen sisar Nanny hukkui jo 10-vuotiaana.